Viikon varrelta

8.3-14.3.1999

-päivänä me oltiin Sannan kanssa TOKO:ssa. Tero lähti kuskiksi. TOKO:ssa me tavattiin myös Donna-koira. Olin TOKO:ssa ekaa kertaa pitkään aikaan ja totesin, etten ollut jäänyt yhtään perään porukasta. Olehan harrastanut agílityä jo niin kauan, että hallitsen myös nämä tottelevaisuussäännöt, jos minua vain huvittaa. Ja nythän minua huvitti. Sain palkkioksi nimittäin kuivattuja kananpaloja. Se on suurta herkkuani. Opin kannalta ei siis mitään uutta, kavereita tietysti sain uusia (melkein kaikki vaan olivat kultaisia noutajia, mitäköhän varten?)

-na Sanna ja äiskä meni Ypäjälle ja mää jouduin jäämään Teron kanssa kotiin. Illalla kun äiskä ja iskä oli saunassa, huomasin tilaisuuteni tulleen. Keskelle keittiön pöytää oli jätetty kaksi marjapiirakka ja varmasti ihan vain mua varten. Ne oli vain unohtanut tarjota mulle. Niinpä otin sen verran vapauksia, että hyppäsin keittiön tuolille ja sitä myöten yletyin vetämään herkullisilta tuoksuvat piirakat lattialle. Avasin ne siitä muovipussista missä ne oli ja haukkasin toisesta. Se maistui sen verran herkulliselta, että päätin pistää poskeeni koko piiraan. Sitten mun mahaa alkoi kummasti pisteleen ja mä en voinut sille mitään, että multa tuli kaikki ylös siihen olohuoneen plyysi-matolle. Kukaan ei ollut varoittanut, että se hillo oli niin pirun hapanta! Äiskä tietysti torui minua poloista, kun kävi sellainen vahinko. No, vahingosta viistastuu. Kai…

-na Sanna ja Tero tulivat jo kahdelta kotiin ja minä sain paljon huomiota osakseni. Illalla meille tuli kummallinen vieras. Se oli joku vanha kansakoulun opettaja ja se paapotti ja nauraa räkätti kauheesti. No, minähän en sitä pelännyt, vaikka vähän arveluttikin sen touhu.

-na ei tapahtunut muistaakseni juuri muuta, kun että pääsin Ypäjälle mukaan! Nautin siellä taas hieman luvatta hevosenmunkkeja… En ymmärrä, miksi siitä pitää nostaa niin kauhea meteli, jos sellaisen suuhuni otan. Maistaisivat joskus itse, ja saisivat todeta, että ne lyövät hillomunkeille vertoja! Ainakin mun mielestä…

-aamuna Sanna ja Tero lähtivät lääkäriin. Sanna meni sen yhä kipeän olkapäänsä takia ja Tero flunssansa johdosta. Sanna lähetettiinkin röntgeniin, mutta Terolla oli vaan sitä liikkeellä olevaa A-virusta. Ne kävi koulussa tekemässä vaan enkun kokeen ja tulivat sitten heti kotiin. Mä makasin koko päivän Teron jalkojen välissä lohduttamassa sitä, kun se oli niin kipeä. Otin aurinkoo monta tuntia olohuoneen matolla, kun siihen paistaa sopivasti päivällä aurinko. Sitten me käytiin sairaitten kanssa pitkällä lenkillä pitkästä aikaa, kun oli kerrankin niin hyvä ilma. Mustakin oli tosi kiva kävellä kun tassut ei jäätynyt heti. Oli mulla silti päällä mun "pulloveri" (villapaita), sillä nämä kevät ilmat ovat tosi petollisia! Muistakaa tekin se. Muutenkin mulla oli terveys päivä, sillä söin banaania, omppua ja appelsiinia. Mä nimittäin rakastan hirveesti myös hedelmiä.

-aamuna mä sain possunkorvan Sannalta aamiaiseksi, vaikka kyllähän mä tiedän, ettei ne mitään terveysravintoo ookkaan. Taas me tehtiin sellanen kohtuullisen pitkä lenkki. Sen lisäksi mua juoksutettiin irrallaan. And I love it!!! Muuten päivä meni vaan laiskotellessa, sillä kuka nyt jaksaa ainoita vapaapäiviään tuhlata turhaan raatamiseen…

-na oli tossa Sannan "kotitallilla" hevostelupäivä. Siellä oli ihan hirveesti porukkaa! Mua ihailtiin, ja jatkuvasti sain kuulla sellaisia lausahduksia kuin, "kato äiti kuinka ihana koira", "kato kuin söpö pikkukoira", "äiti, tossa on gaselli!", "tolla koirallaha on vaatteet päällä", "äiti, kuin täällä voi olla kenguru?" ynnä muuta, ynnä muuta… Sen lisäksi seurustelin hyvän ystäväni tallikoira Vinkin kanssa. Vinkki on sellainen hirveen iso musta koira, ja sillä on toinen silmä ruskea ja toinen sininen. Mä olisin kyllä halunnut kokeilla hiihtoratsastusta, mutta ei ne antaneet. Pöh! (hiihtoratsastus on sitä, kun mennään suksilla hevosen perässä). Kaiken kukkuraksi pääsin vielä agilityynkin! Siellä näin joitain kavereita, jotka olivat tulleet harjoittelemaan näyttelyihin. Kotiin päästyäni otin vielä muutaman tunnin aurinkoa.