Viikon varrelta

15.2.-21.2.1999

oli totuttuun tapaan tylsä päivä. Kaikki lähtivät aamulla aikaisin töihin ja minä jäin yksin. Sanna tiuski minulle poloiselle, kun olin muka "taas piilottanut sen tumput". Oma vikansahan se on, kun jättää niitä tuohon eteisen pöydälle houkuttimiksi! Eihän pieni basenji voi olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen... No, aamu me Lurun kanssa aloiteltiin lunkisti jutskaamalla muun muassa säästä, joka ei ollut kehuttava. Ruokatunnilla kotiin ei kuulunut ketään ja sain jälleen kerran sinnitellä nälässä. ( Olihan aamiaisesta kulunut jo 3 tuntia)... Kaikki tulivat vasta viidenaikaan kotiin. Minä pistin parastani, ja olin jo ovella vastassa ruokakassia kantavaa äitiä, ja sain kuin sainkin tienattua sillä hännänheilutuksella itselleni ilta-aterian. Päivä oli mun kohdalta sitä myöten pulkassa.

meni samaan tyyliin kuin edellinenkin päivä. Mulla oli ennen agilitypäivä tiistaisin, mutta kun Sanna pirulainen alkoi ravata Ypäjällä ratsastustunneilla, niin siinä jäi munkin vakkariharkkapäivä pois. No, mua ei otettu Ypäjälle mukaan, vaikka olisin halunnutkin. Oli kuulemma liian kylmä. Ne tuli reissusta vasta yhdeksän jälkeen. Ilta meni isän kanssa oleillessa ja takan edessä loikoillessa.

oli sitten jo huomattavasti mukavampi päivä. Aamupäivä meni nojatuolissa uneksiessa suuren suuresta siankorvasta, joka ei loppuisi koskaan, vaan aina kuin sitä puraisisi, niin se kasvaisi kaksi kertaa suuremmaksi. Näistä unelmista mut havahdutti iskä, joka tuli käymään ruokatunnilla. Siltä ei herunut muuta kuin pieni pullan palanen. Illalla minua odottikin tosi iloinen yllätys! Minut oli päätetty kuskata hallille agilitytreeneihin!!! Oli tosi hubaa. Menin tosi makeesti. Enkä pelkästään omasta mielestäni! Äiskä otti minusta kuviakin, joita saatte myöhemmin ihailla näillä sivuilla. Kunhan vaan saadaan filmi kehitettyä. Kun tulimme halleilta kotiin, olinkin jo ihan rättispoikki. En kuitenkaan niin väsynyt, ettenkö olisi jaksanut nauttia kevyttä iltapalaa...

oli ihan ok päivä. Aamu meni siinä kölliessä nojatuolissa ja kun laumani saapui kotiin, Sanna lähti taas Ypäjälle äidin kanssa. Mua ei tietenkään huolittu mukaan kun olen juoksuissani... Sottaan siis joka paikan. Lohdutukseksi iskä lähtikin kanssani kaksin mummulaan Nalle-kissaa katsomaan. Me ollaan Nallen kanssa tosi hyvät kaverukset! Me leikitään ja pidetään hauskaa yhdessä. Kun tulimme kotiin, niin Sanna ja äiskä eivät vieläkään olleet tulleet kotiin. Kun ovi kävi, menin iloisena häntää heiluttaen niitä vastaan. Mitään ei irronnut! (siis syötävää)...

suttaantui samalla kaavalla kuin edellisetkin päivät. En joutunut olemaan kuin muutaman tunnin yksin, koska Sanna ja Tero olivat päättäneet lähteä koulusta paria tuntia aikaisemmin. Kerrankin joku jaksoi leikkiä kanssani! Me taisteltiin Teron kanssa kissatyynystä. Minä annoin Teron voittaa ettei sille tulisi paha mieli... Iskä kävi parturissa ja toi minulle hiusharjan. Ne ovat nimittäin halvempi vaihtoehto puruluille (harjat maksavat vain 12 markkaa)... Sitä paitsi pidän niistä paljon enemmän. Illalla äiskällä oli ratsastustunti ja Sanna ja Tero söivät sipsejä. Minäkin yritin kovasti saada osani, mutta ne ovat kuulemma "liian epäterveellisiä pikku basenjille". Höh, tarvitsi tyytyä omiin pöperöihin, jotka eivät aina ole niin herkullisia...

-aamuna minua onnisti, kun sain Terolta tyhjän sulatejuustopaketin. No en kai mä nyt jätä tilaisuutta käyttämättä, kun ne muutenkin on vähentäneet mun makupaloja (mrrrhh). Ne naureskelee kun mä nuolen sen paketin aina ihan tyhjäksi, mutta minkäs sille voi että mä olen siisti luonteeltani. Illalla me mentiin Sannan ja Teron kanssa käymään Vieremässä Teron kotona. Ne lupasi että mä saan nähdä Iines-kissan, mutta ei Iines ollutkaan kotona, vaan se oli hiirestämässä. Karmea kohtalo: Iineksen sijasta siellä oli Teron pikkusisko ja sen kaveri. Ne pukivat mulle jotain rättejä ja nuken vaatteita. Lisäksi mun piti tanssia niitten kanssa. Se oli kaameeta! Onneksi kukaan tuttu ei nähnyt! Olisi siinä ollut selittelemistä...

aamupäivä kului nukkuessa Teron ja Sannan kanssa. Onneksi keräsin voimia, sillä illalla tuli kyläilemään Donna-koira. Ihanaa kun Sannalla ja Terolla on viikonpäästä hiihtoloma. Silloin koko laumani on kotona, enkä joudu olemaan yksin. Jos nyt palataan tuohon Donnan vierailuun niin täytyy sanoa että, nyt en ollut oikein leikkituulella. Pitihän minun suojella vatsassa kasvavia poikasia (valeraskaus!). Menin nukkumaan jo aikaisin illalla.