Viikon varrelta

oli taasen tylsä päivä. Kai mussa on jotain Karvisen vikaa. Eikös sekin vihaa maanantaita ja rakastaa lasagnea...? Sannalla ja Terolla on tällä viikolla se hiihtoloma, joten mun ei tarvinnut olla yksin koko päivänä! Tosin ne lähti illalla vahtimaan Teron isosiskon vauvaa, mutta olihan isä ja äiti silloin kotona jakelemassa herkkuja mulle, siis tarkoitan että huolehtimassa hyvinvoinnistani.

oli sikäli harvinainen päivä, että pääsin vihdoinkin mukaan Ypäjälle katsomaan Sannan ratsastustuntia. Toisaalta olisi ollut parempi pysyä kotona, sillä sain kokea siellä aikamoisen järkytyksen, kuten myös muutkin laumani jäsenistä. Sanna nimittäin kaatui hevosen kanssa hypätessään esterataa! Hevosen takapää luisti alta ja se kaatui kyljelleen. Sanna jäi osaksi sen alle, mutta onnistui kuitenkin hyppäämään nopeasti pois alta heti kun hevonen yritti nousta jaloilleen. En kyllä aluksi meinannut huomata koko tapausta, sillä olin niin antautunut työlleni. Revin nimittäin Sannan tallitakkia. Tai no lähinnä sen taskuja, sillä niissä oli tunnistettavissa selvä makkaran käry... No onneksi Sannalle eikä hevosellekaan sattunut mitään vakavampaa. Sannan pää vähän kolahti ja olkapää on kipeä vielä tälläkin hetkellä. Sen pää on saanut niin monta tärskyä, ettei siinä mikään enää tunnu! No traagisista käänteistä huolimatta Sanna aikoo jatkaa harrastustaan innokkaana. Damn... (Se ei voi viettää aikaa niin paljon mun kanssa).

oli fyysisesti rasittava päivä. Me käveltiin lomalaisten kanssa kaupungille saakka, käytiin kaupoissa ja käveltiin vielä takaisinkin. Onneksi yksi matkanvarren kohteistamme oli paikallinen eläinkauppa. Sain sieltä korvapuustin (=naudan sisäkorva) ja herkullisen grillimaustetun naudankorvan! Tämä on ollut oikein onnenpäivä. Mutta tällä hetkellä mä putsaan Teron naamaa, kun siinä on jokin kauhea sivumaku / haju (partavesi)... Me ollaan just menossa naapuriin synttäreille. Samalla päivitetään mun kotisivut. Saatte kuulla lisää toheloinneistani myöhemmin viikolla. Jeps. Tänään illalla Sanna ja Tero päättivät mennä yöksi Teron kotiin. Äiti oli saunaillassa ja me oltiin iskän kanssa ihan kaksin kotona. Ei hassumpaa, vaikka ensin vähän olin huolissani siitä, miten iskä muistaa ruokkia mua...

aamuna heräsin siihen karmeaan totuuteen, että Sanna ja Tero eivät olleet vieläkään kotona. Jouduin siis jäämään yksin aamulla, kun muut lähtivät töihin. Toivottavasti ne tulisivat pian! Sanna menee tänään Ypäjälle, ja saan sillä ehdolla mennä mukaan, että isä tulee kanssa. Se olisi sitten sellainen virallinen koiran pitäjä. Mä kun aina kuulemma olen tiellä ja hevosten jaloissa. Ja PYH, sanon minä!!! Tästä aiheesta tuli mieleeni vielä yksi todella nolo syy, miksei minua aina välttämättä haluta ottaa mukaan. Tykkään nimittäin erikoisen paljon hevosen kakkelista. Minusta höyryävät kakkarat ovat vastustamattoman herkullisia. Noin niin kuin uunituoreina... Ne vetävät jopa vertoja siankorville, ja sen on paljon se! Tallimestari kyllä pitää minusta, sillä säästän häntä rasittavilta lattianlakaisuilta ja talikonheilutuksilta... No, eipä ne koskaan anna mun niin paljoa syödä, että vatsani täyteen saisin. Siitä tulee aina hirveä huuto, kun joku äkkää mut kakkakasan kimpussa. Ne ihmettelee kuinka mä voin syödä sellaista. No, makuasioistahan ei kiistellä...

oli ihan kiva päivä. Aamupäivällä ei tapahtunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Illalla pääsin jippi-jippiii agilityyn. Mä menin tosi hyvin, ja mua kehuttiin kauheesti! Maanantaina mää tyttö menenkin harrastelemaan TOKOa pitkästä aikaa. Mä oon kuulemma ihmeen tottelevainen basenjiksi (mitäköhän se tarkoittaa?)... Tottakai jokainen vähänkin järkevä koira tottelee, kun siitä saa palkaksi jotain herkkua... Niin, ja illalla mä sain vielä jostain kumman syystä kaksi sellaista purukiekkoa (tosin pienehkönlaisia)... Perjantai oli kaikin puolin ihan okei päivä.

aamu alkoi perinteisten piirrettyjen katselemisella aitiopaikaltani olohuoneen nojatuolista. Siinä TV:n katselun lomassa nautin aamupalan. Iskä lähti johonkin lätkämatsiin. Sanna kävi kampaajalla ja leikkautti hiukset. Se oli vähän kummallisen näköinen. Sitten se päälle päätteeksi värjäsi ne ja minä onneton menin haistamaan sen hiuksia. Enpä haista toista kertaa. Siinä heitti keuhkot nimittäin komean kolmois - salkovin (tiedättehän taitoluistelusta). No iloiseksi yllätykseksi Tero oli ostanut mulle uuden pehmeän ja tosi komean heijastinkaulapannan. Se kaulassa nyt kelpaakin lenkkeillä pimeinä talvi-iltoina! Myös tänään pääsin treenaamaan agilityä. Ja menin taas tosi hyvin! Olen kuulemma edistynyt hurjasti. Kyllähän mä sen tiedän. Parhaillaan valmistaudun katsomaan ButsiBumia, mutta tylsää kun se on joku vaali-homma. Täytyy nyt kumminkin vilkaista, miltä se Benin nenä näyttää... Uups.

aamuna mä menin herättämään Sannan unestaan ja yritin kovasti päästä peiton alle. Pääsin kuin pääsinkin sinne lämmittelemään. Ihan kiva kun se Tero herää niin aikaisin rapsuttelemaan mua, mutta tarviiko sen aina pelata tietokoneella??? Tänään ei tapahtunut oikeastaan mitään muuta, kuin että Donna kävi kylässä pikimmiten. Me käytiin yhdessä pienellä lenkillä, mutta ei ne jäänetkään sen pidemmäksi aikaa. Illan kaikki väki olikin poissa kotoa. Olin siis aivan ypöyksin. Eipä mun sunnuntaihin mitään muuta kuulunutkaan. Huomenna alkaa taas se tylsä arki kun kaikilla loppuu loma ja ne menee töihin ja kouluun.